sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tunteita ja tunnustuksia

John ei ole vieläkään saanut kerrotuksi Julialle talokaupoistaan, mutta veljensä Williamin kanssa hän on pohtinut asiaa paljonkin. William on sitä mieltä, että Johnin pitäisi purkaa kihlauksensa Julian kanssa, koska suhde tuntuu ajautuneen umpikujaan. Miksi hylätä unelmansa sellaisen rakkauden takia, jolla ei tunnu olevan mitään tulevaisuutta? William on vakuuttunut siitä, että sekä John että Julia olisivat onnellisempia jonkun toisen kanssa. John hymähtelee rationaalisen veljensä pohdiskeluille; itse hän ei osaa tarkastella tilannetta noin kylmän viileästi. Julialla on valtava suurkaupungin ja sosiaalisen elämän nälkä, minkä John toki muistaa omasta nuoruudestaankin: eihän hänkään olisi mistään hinnasta halunnut jäädä vanhempiensa kotikaupungin pieniin ympyröihn, vaan suuntasi jo parikymppisenä New Yorkin kiihkeään sykkeeseen ja vinhaa vauhtia kehittyvän bisnesmaailman jännittäviin seikkailuihin. Johnin isä, skotlantilaista syntyperää oleva mutta jo lapsena Amerikkaan muuttanut Edward Scott, olisi toivonut jommastakummasta pojasta jatkajaa konepajayritykselleen, mutta John oli päättänyt suuntautua kaupalliselle uralle ja William oli opiskellut lääkäriksi, ja nyt molemmat pojat olivat palanneet esi-isiensä juurille Eurooppaan. Sen verran John on tosin osoittanut kiinnostusta isänsä elämäntyötä kohtaan että on viimeisimmällä Amerikan-matkallaan hankkinut osan isän yrityksestä omistukseensa ja on nyt menestyvän keskisuuren konepajan varatoimitusjohtaja. 

 

Johnin ajatukset palaavat takaisin Juliaan. Ehkä Juliakin rauhoittuisi vuosien mittaan ja kääntäisi selkänsä suurkaupunkien hulinalle? Levoton, kärsimätön kiukkupussi saattaisi hyvinkin tasaantua reippaaksi ja aikaansaavaksi maalaisrouvaksi. Julia on sitkeä ja sisukas, hän ei varmasti antaisi periksi vastoinkäymistenkään edessä, mutta entä jos kävisikin niin että vuodet maaseudun rauhassa katkeroittaisivat hänet ja sammuttaisivat rakkauden roihun? Voi kun voisikin hypätä ajassa hetkeksi 10 vuoden päähän ja nähdä vilauksen siitä, millaista elämä silloin olisi! John istahtaa nojatuoliin, sulkee silmänsä ja antaa ajatustensa vaellella vapaasti. Hän vaipuu kevyeen uneen, ja unessa hän nojailee oman talonsa parvekkeen kaiteeseen ja katselee kukkivien omenapuiden yli joelle. Koira haukkuu joen rannassa, jostain puiden alta kuuluu iloista naurua, ja keittiössä taloudenhoitaja touhuaa hyräillen ja lauleskellen. Vihreänä aaltoilevan nurmikon läpi kulkevalla polulla kävelee vaaleaan mekkoon pukeutunut nainen kantaen sylissään vauvaa ja taluttaen lettipäistä tyttöä, joka yhtäkkiä päästää kädestä irti ja syöksähtää omenapuun alle leikkimään kissanpentujen kanssa. Puun alta pujahtaa polulle toinen tyttö kainalossaan kasa kirjoja ja liittyy naisen seuraan. 

John havahtuu hätkähtäen hereille unestaan. "Laura!! Minä näin unta Laurasta ja hänen tyttäristään!" 

Hetken mielijohteesta John kaivaa kirjoituspöydän laatikosta esille nipun kortteja ja päättää lähettää naapurilleen niistä yhden. Toisen hän kirjoittaa Julialle: "Rakas Julia, minun täytyy tunnustaa sinulle jotain tärkeää. Ehkä arvaatkin mistä on kysymys. Jokin aika sitten kerroin käyneeni katsomassa pientä taloa Littletownin lähellä Garden Villagen kylässä. Olen päättänyt muuttaa kylään - kauppakirjat on jo allekirjoitettu ja pääsen aloittamaan talon remontoinnin heti kun palaan Pariisista Englantiin. En tiedä, onko meille yhteistä tulevaisuutta tuossa talossa, mutta minun täytyy seurata unelmaani. Olen syvästi pahoillani, jos sinä et koe voivasi olla osa tätä unelmaa. Rakkain terveisin John."

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Nyt on aihetta juhlaan!

Laura on käynyt postittamassa muutaman kirjeen sukulaisilleen ja entisille naapureilleen ja on jo poistumaisillaan postista, kun postineiti hihkaisee hänen peräänsä: "Odottakaa, lady Holborn, täällä on teille iso paketti! Jaksattekohan kantaa tämän itse vai pitäisikö tilata ajuri?" Laura on ihmeissään. Hän ei saa lähettäjän nimestä selvää, ja nostelee kummissaan kulmakarvojaan. "Kyllä minä jaksan. Kiitoksia paljon!" hän sanoo postineidille ja poistuu paketti kainalossaan. 


Ulos päästyään hän tutkii pakettia tarkemmin ja siinä samassa sydän tuntuu hypähtävän kurkkuun - paketti on kustantajalta, jolle hän on muutamaa viikkoa aikaisemmin lähettänyt luettavaksi ensimmäisen osan Hiiri Hyyryläisen tarinoista! Laura lähes juoksee kotiin ja avaa hengästyneenä asunnon oven. "Hiiri... hiiri... Hyyryläisen... ta-ta-tarinat... tässä ne nyt ovat!" Laura puuskuttaa ja istahtaa sohvalle posket hehkuen ja otsahiukset hikisinä. Margaret juoksee äitinsä luo ja kiipeää sohvalle halaamaan häntä. Anna pudottaa ällistyksissään keittiöpyyhkeen ja touhuaa innoissaan: "Voi miten ihana uutinen! Nyt täytyy tehdä jotain herkkua tämän juhlistamiseksi, vaikka sipulipiirakkaa? Ostinkin juuri aamulla torilta nipun kevätsipuleita." 


Laura avaa kirjapaketin. Paketissa on muutama tekijänkappale kirjasta sekä kustantajan onnittelukirje. Lauran posket hehkuvat ja silmät loistavat. "Äiti, sinä olet nyt oikea kirjailija!" Margaret toteaa hymyillen. "Niinpä kai." 

Laura huokaisee. Hänen tekisi kovasti mieli kipaista naapuriin kertomaan uutiset Johnille, mutta mies on edelleen matkoilla. Laura tajuaa yhtäkkiä ikävöivänsä naapuriaan aivan suunnattomasti. Puolison kuoleman aiheuttama tuska on vielä tuoreena mielessä eikä Lauralla ole aikoihin ollut romanttisia ajatuksia ketään miestä kohtaan, mutta Johnin ajatteleminen saa hänen sydämensä täyteen iloa ja lämpöä. Johnia parempaa ystävää hän ei olisi voinut pitkiksi talvikuukausiksi löytää. He ovat yhdessä iloinneet Johnin talokaupoista, pettyneet muutaman kustantajan lähettämiin hylkäyskirjeisiin (vasta neljäs kustantaja päätti julkaista Hiiri Hyyryläisen tarinat), nauttineet iltapäivän teehetkistä vuoroin Lauran, vuoroin Johnin luona, ja Laura on ollut Johnille tukena tämän yrittäessä selvitellä sotkuista suhdettaan Juliaan. Laura oli kovasti hämmästynyt kuullessaan, että Johnin kihlattu on Julia Gibson, Lauran edesmenneen puolison serkun käly. Laura ei Juliaa kovin hyvin tunne, tämähän on aika monta vuotta Sofia-sisartaan nuorempi, ja Laura puolestaan on Johnia muutaman vuoden vanhempi. Julia voisi melkein olla hänen oma tyttärensä! Mutta nyt John on matkoillaan eikä Lauralla ole aavistustakaan, milloin hän mahtaa palata. Laura tarttuu huokaisten kynään ja kirjoittaa yhteen kirjaan omistuskirjoituksen Johnille:

"Maailmanmatkaaja Johnille ystävältäsi Hiiri Hyyryläiseltä naapurista"

Hän päättää käydä sujauttamassa kirjan Johnin asunnon oven alta samalla kun lähtee käymään pienellä iltakävelyllä aurinkoisessa kevätillassa.