Kevään kynnyksellä

Laura on saanut valmiiksi auringonkeltaisen peiton Sofian ja Rolfin pian syntyvälle pienokaiselle. Hän hypistelee peittoa käsissään pieni hymy kasvoillaan ja antaa ajatustensa vaellella. ”Toivottavasti Sofian loppuraskaus menee hyvin ja synnytys on helppo”, hän huokaisee Annalle, joka myös on istahtanut sohvalle kudin käsissään. ”Hän on niin pieni ja hoikka eikä ole oikein pystynyt liikkumaan nyt loppuraskauden aikana. Sain häneltä jokin aika sitten kirjeen, jossa hän ja Rolf kiittivät vierailukutsusta ja kertoivat aikovansa tulla käymään kaupungissa vielä ennen vauvan syntymää, jos Sofia vain jaksaa vielä matkustaa.” Anna käväisee hakemassa Lauralle kupillisen teetä. ”Pieni ja hoikkahan tekin olitte ennen tyttöjen syntymää, ja olette edelleen, Laura-rouva”, Anna naurahtaa.

Laura palaa ajatuksissaan tyttöjen vauva-aikaan. Margaretin synnytys oli pitkä ja raskas ja Laura oli sen jälkeen monta viikoa heikossa kunnossa, mutta onneksi tyttö oli rauhallinen ja helppohoitoinen vauva, joka viihtyi hyvin sekä isänsä että Annan hoivissa. Miten helppoa ja aurinkoista vauva-aika olikaan! Toista oli pikkusisko Christinan synnyttyä. Synnytys käynnistyi monta viikkoa etuajassa ja vauva syntyi nopeasti ja helposti, mutta itki tuntikausia joka päivä ensimmäiset kuukaudet. Mikään ei tuntunut helpottavan pikkuisen oloa. Laura valvoi monta yötä Christinan kehdon äärellä ja kanniskeli tyttöä sylissään. Margaretia ei siskon itku onneksi häirinnyt, ja hän oli päiväsaikaankin iloinen ja aurinkoinen. Anna oli korvaamaton apu tyttöjen hoidossa, ja otti välillä öisin Christinan hoiviinsa, jotta Laura pystyisi ummistamaan silmänsä edes hetkeksi. ”En kyllä kaipaa vauva-aikoja, vaikka ovathan pikkuiset suloisia”, Laura huokaisee.

Naiset jatkavat käsitöitään hiljaisuuden vallassa. Tytöt ovat ulkona leikkimässä. Talven väistyttyä ovat Lundia Lanen asukkaat alkaneet viettää enemmän aikaa ulkosalla, ja tytöt ovat löytäneet naapurustosta paljon uusia ystäviä. Myös Laura on ilokseen tutustunut paremmin muutamaan lähistöllä asuvaan rouvaan, joiden luona hän on vieraillut ompeluseuroissa, iltapäiväteellä ja auttamassa näiden lapsia koulutehtävissä. Rouvien kanssa on ollut hauskaa juoruilla naapuruston tapahtumista: monet kerrat Laura on kuunnellut epäuskoisena naisten tarinointia ja puistellut päätään, kun toiset ovat yrittäneet udella tumman ja komean Johnin kuulumisia. Eihän Johnista ole mitään juoruttavaa, hän vaikuttaa niin hyvätapaiselta ja kaikin puolin kunnolliselta ja on mitä ilmeisimmin onnistunut järjestämään talousasiansakin mallikelpoisesti. 

Laura huokaisee ajatuksissaan. Miten hauskaa, että tytöt ovat ystävystyneet Johnin kanssa! Erityisesti Margaret viihtyy naapurissa: hänestä on mukavaa tutkia Johnin kirjahyllyn aarteita ja kuunnella musiikkia (Johnilla on hullunkurisen näköinen gramofoniksi kutsuttu laite ja muutama levy). John on jopa opettanut Margaretille shakkia! Laura melkein punastuu tajutessaan, että hänellä on suorastaan ikävä naapuria, joka on ollut jo muutaman viikon Amerikassa järjestelemässä liikeasioitaan.