maanantai 24. helmikuuta 2014

Lontoossa

Varhain aamulla Laura, John, tytöt ja Anna lähtivät hevoskyydillä unisesta pikkukaupungista kohti Lontoon vilinää. Matka ei ollut pitkä, vain parisen tuntia, mutta malttamaton Christina ehti pitkästyä moneen kertaan. "Milloin ollaan perillä? Onko vielä pitkä matka? En jaksa enää istua paikallani!" kuului vähän väliä. Laura yritti viihdyttää kuopustaan ihastelemalla maisemia ja kertomalla tarinoita. Margaret lueskeli kirjaansa ja unohtui välillä haaveissaan kuuntelemaan hevosen kavioiden kopsetta. Mitä lähemmäksi Lontoota he saapuivat, sitä enemmän matkalaisia näkyi tien päällä: suurin osa hevoskyydillä, mutta aina silloin tällöin heidät ohitti jokunen autokin. "Haluaisitko Laura meille tuollaisen menopelin?" John kysäisi ja sai Lauran purskahtamaan nauruun. "No enpä tiedä, mahtavatko olla kovin turvallisia?"



Aamupäivällä matkalaiset saapuivat perille ja kävivät ensimmäiseksi tervehtimässä Lauran vanhempia, Richard ja Josephine Burnsiä, näiden viihtyisässä asunnossa Thames-joen rannalla. Isovanhemmat olivat ihastuksissaan tavatessaan lapsenlapsensa pitkästä aikaa, ja tytöt kertoilivat koulu- ja ystäväjuttujaan taukoamatta, kunnes Josephine-mummo hymyillen pyysi heidät juomaan teetä ja syömään pikkuleipiä. 


Vierailun jälkeen Laura, Anna ja tytöt majoittuivat Johnin heille varaamiin hotellihuoneisiin Pancrasin aseman lähelle, John puolestaan lähti tervehtimään lontoolaista liikekumppaniaan ja lupasi liittyä naisten seuraan myöhemmin iltapäivällä. Tytöt katselivat silmät loistaen hotellin upeita yksityiskohtia: leveää portaikkoa, ruokasalin upeana kimaltelevaa kattolamppua, viinilasien rivistöä ruokasalin tarjoilupöydällä. "Minä pidän kuitenkin eniten tuosta enkelistä, se on ihan äidin näköinen!" hihkaisi Christina.



Hotellihuoneessa oli romanttiset pitsiverhot ja pöydillä vaaleanpunaisia tulppaaneja ja kuivakukkia. Tytöt syöksähtivät samantien pomppimaan sängyllä ja silittelivät samalla sängynpäädyn kauniita koristekaiverruksia. "Tämä paikka on kuin linna ja me olemme oikeita prinsessoja!" Margaret huokaisi. "Niin te olettekin prinsessoja, minun omia prinsessojani", Laura sanoi hymyillen. 


"Mutta nyt prinsessat - lähdemme käymään torilla ja leipomossa. Haluan viedä Sofialle ja Rolfille tuliaisia. Pukekaapa päällystakkinne niin lähdetään ihmettelemaan suurkaupungin vilinää! Haluaisin viedä myös Julialle kukkakimpun - hänen vaatekaupassaan vietetään avajaisia", Laura hoputti tyttöjä. 








2 kommenttia: