Heinäkuun hellettä ja hellan lämpöä

Johnin konepaja- ja metallialan liiketoiminnan laajentaminen on lähtenyt mukavasti käyntiin. Rolf on ollut hänelle korvaamattomana apuna, ja yritys on ruvennut tekemään perinteisten konepajatuotteiden ohella myös esimerkiksi valurautaisia kotitaloustarvikkeita: patoja, pannuja, hellakoukkuja, takkavälineitä ja jopa helloja. Yhden ensimmäisistä kokeilukappaleista John on hankkinut itselleen ja saanut kuljetettua taloonsa. Savuhormi on siististi paikallaan ja hella hohtelee uutuuttaan. John silittelee hellästi hellan viileää pintaa ja nostaa isoäitinsä vanhan kahvipannun hellalle. 

Kesä on ollut helteinen ja työntäyteinen. John on purkanut talonsa vanhat, huonokuntoiset lattiat ja irrottanut seinistä repaleiset, haalistuneet tapetit. Kaikeksi onneksi talon seinärakenteet ovat melko hyvässä kunnossa eikä väliseiniä tarvitse ryhtyä purkamaan. Talon remontin suunnittelu on pitänyt Johnin ajatukset poissa Juliasta, ja muutenkin sydänsurut ovat vähitellen ruvenneet helpottamaan. Tämä pieni talo villiintyneine puutarhoineen herättää Johnissa innostusta, ja hänen ajatuksensa askartelevat jatkuvasti viljelysuunnitelmissa. Kaupunkiasunnollaan hän ei ole paljon aikaa viettänyt, mutta aina siellä käydessään hän on lähes poikkeuksetta pistäytynyt Lauran luona juomassa kupillisen teetä tai soittamassa muutaman sävelmän Lauran hienolla vanhalla perintöpianolla. 

Eräänä heinäkuun lopun päivänä John päätti yllättää Lauran. Hän oli Margaretilta ja Christinalta kuullut, että Lauran syntymäpäivä oli heinäkuun lopussa, ja naapurin rouvaa ilahduttaakseen hän päätti viedä tämän päiväretkelle maaseudun rauhaan. Taloudenhoitaja Anna saatiin puhuttua juoneen mukaan, ja Lauralta salaa Anna oli pakannut eväskorin valmiiksi: omenamehua, leivoksia, tuoretta leipää ja voita, paria erilaista hilloa ja keitettyjä kananmunia. Anna ja tytöt hihkuivat riemusta nähdessään Lauran äimistyneen ilmeen, kun John tuli aamulla hakemaan häntä retkelle. 

Luonnon helmassa nautitun retkiaterian jälkeen John ja Laura päättivät kävellä muutaman kilometrin matkan Johnin talolle. John seurasi kiinnostuneena Lauran ilmeitä, kun tämä ihaili hänen aikaansaannoksiaan. "Olet nähnyt paljon vaivaa, tästä tulee todella kaunis talo!" Laura totesi hymyillen. John vei Lauran katsomaan myös uutta hellaa, ja retkellä mukana ollut pikkuinen Lucky-koira nuuski touhuissaan puutarhasta löytyneitä vihanneksia, kunnes John nappasi sen syliinsä. 

Yhtäkkiä John huomasi Lauran pyyhkivän kyyneliä poskeltaan. "Mitä nyt, mikä hätänä...?" John huolestui. "Tämä... tämä saa niin paljon muistoja mieleen... Kyllä minä kaupungissakin olen alkanut viihtyä, mutta tämä  kaunis talo ja varsinkin tämä hieno pieni hella saa minut ikävöimään Holborne Housea." John ei tiennyt mitä sanoa. Hitaasti hän käveli Lauran luokse ja yritti nostaa kätensä tämän olkapäälle, mutta Laura käveli päättäväisin askelin ulos talosta. "John, lähdetään takaisin kaupunkiin."