Muutoksen tuulia ja kaukainen vieras

Syksy on viilenemässä Lundia Lanella, lehdet ovat pudonneet puista ja muutamana aamuna on jo satanut räntää. Lauran perhe on palannut kaupunkiin vietettyään pari kuukautta evakossa maaseudulla. Loppukesästä kaupungissa alkoi riehua vaarallinen, herkästi tarttuva keuhkotauti, tuberkuloosi, ja ihmiset pakenivat hädissään kuka minnekin. Laura, tytöt ja Anna pääsivät turvaan Holborne Houseen sukulaisten luo, ja John siirtyi manner-Eurooppaan lääkäriveljensä Williamin vieraaksi. Pitkin kesää oli saatu murheellisia uutisia sekä Lontoosta että pienemmistä kaupungeista, ja erityisen huolissaan Laura oli ollut Sofian ja Rolfin perheen tilanteesta. Nuori perhe oli joutunut elämään eristyksissä muusta maailmasta, Tamaran upouusi kahvila oli pysynyt suljettuna, eikä Julia ollut päässyt vielä alkua pitemmälle oman vaatekauppansa toiminnan käynnistämisessä. Alkusyksystä Sofia oli sitten sairastunut tuberkuloosiin, ja William oli määrännyt hänet matkustamaan Sveitsiin keuhkotautiparantolaan. Syksyn aikana Laura ja Sofia olivat olleet ahkerassa kirjeenvaihdossa, ja Lauralle oli selvinnyt, että Julia oli jo hyvää vauhtia unohtamassa Johnin. ”Suloinen nuori Julia, voi kunpa hän löytäisi elämäänsä onnen!” Laura huokaisee.


Johnin ostaman talon remontti ei kesän aikana paljon edistynyt, koska osa Johnin palkkaamista työmiehistä oli sairastunut, rakennusmestarina toiminut mies jopa menehtyi tuberkuloosiin, ja vei pitkään ennen kuin tilalle löytyi yhtä taitava ja luotettava tekijä. John ei paljon ehtinyt rakennustyömaalla käydä, koska Sofian sairastuttua Rolf oli joutunut väliaikaisesti vetäytymään liiketoiminnasta ja jättämään kaikki työt Johnin hoidettavaksi. Manner-Euroopasta käsin asioiden hoitaminen oli ollut selvästi hitaampaa ja vaivalloisempaa kuin Englannista, ja John huomasi entistä useammin ajattelevansa, että liike-elämä alkoi käydä todella vaativaksi ja aikaavieväksi, osin metalliteollisuudelle povatun loistavan tulevaisuuden takia: Rolf oli erinomainen liikekumppani, mutta toiminnan laajentamiseksi tarvittaisiin myös alaisia niin kentälle myyntityöhön kuin kotimaahan toimistotöihinkin.


Mutta nyt syksyn tultua ja tuberkuloositilanteen rauhoituttua John on jälleen innoissaan tarttumassa remonttityöhön. Talon ulkoseinistä on hiottu vanha maali tarkasti pois, ja kummankin päädyn hämäriin huoneisiin on luvassa uutta valoa – työmiehet ovat puhkaisseet päätyihin uusia ikkunoita, ja John itsekin on ollut mukana maalaamassa ikkunanpuitteita tummanruskeiksi.

Yllättäen liiketoimiin tulee apua - Johnin isä Edward on suoriutunut myrskyisestä merimatkasta Atlantin yli ja saapunut vierailulle poikansa luokse. Edward on ollut kovasti mielissään siitä, että John on ryhtynyt hoitamaan perheyritystä ja laajentamaan yrityksen toimintaa. Isällä ja pojalla on ollut monta pitkää, mielenkiintoista keskustelua yrityksen tulevaisuudesta, ja isä on nyökkäillyt hyväksyvästi poikansa suunnitelmille. 

Kun työasiat on saatu järjestykseen, Edward ja John istahtavat sohvalle nauttimaan lasilliset punaviiniä. "Isä, mitä ajattelisit jos ryhtyisin kasvattamaan omenapuita ja tuottamaan siideriä? Täällä Englannissa se on hyvin suosittu juoma ja pubeissa tarjotaan talon omaa siideriä. Voisimme huomenna matkustaa talolleni ja vierailla paikallisessa pubissa niin pääsisit maistamaan." Isä hymähtää muttei sano mitään. Kyllä hän poikansa tuntee: kun tämä on päättänyt jotain, päätös on tarkkaan harkittu ja perusteltu. "Miten sinä ehtisit siiderintuotantoa pyörittää konepajayrityksen ohella?" isä naurahtaa. "Enhän minä itse kaikkea tietenkään hoitaisi. Maaseudulta kyllä löytyy työvoimaa siiderintuotantoon, ja kunhan Rolfin kiireet hellittävät, hän ehtii varmasti auttaa konepaja-asioissa nykyistä enemmän. Olen myös ajatellut kysyä naapuriltani, rouva Holbornelta, olisiko hän kiinnostunut hoitamaan yrityksen kirjanpitoa ja sihteerin töitä. Hän on ollut taloudellisesti tiukoilla miehensä kuoleman jälkeen." "Poikani, olet selvästikin miettinyt asian loppuun asti etkä nytkään tarvitse hyväksyntääni suunnitelmillesi. Otetaan vielä lasilliset suunnitelmiesi kunniaksi, ja sitten näytän sinulle, mitä minulla on mukanani."

Edward kaivaa mukanaan tuomistaan paketeista kasan vanhoja muotokuvia. "Tässä olen minä sinun ikäisenäsi, ja tässä on äitisi Victoria vähän ennen kuolemaansa. Tässä olemme hääpäivänämme. Tässä sisaresi Mary..." Ilta hämärtyy, viinipullo tyhjenee, Edward torkahtelee sohvalla ja John haukottelee. "Hyvää yötä isä, jutellaan huomenna lisää."