Talvi on saapunut Lundia Lanelle. Aamuisin maa on kuurassa ja
talojen piipuista tupruaa savua, kun taloudenhoitajat huolehtivat
leivinuunien, kaakeliuunien ja hellojen lämmityksestä heti
aamuvarhaisesta alkaen. Lauran tyttäret odottavat innoissaan, että
pääsisivät taas luistelemaan. Kaupunki näyttää satumaisen
kauniilta, kuin sokerilla huurretulta ja värikkäillä karamelleilla
koristellulta. Ilmassa alkaa olla jo joulunodotuksen jännitystä.
Iltaisin Laura ja Anna kuiskailevat ja supattelevat käsitöidensä
äärellä, ja pieniä ja isompiakin paketteja piilotetaan kaappien
ylähyllyille tyttöjen tavoittamattomiin.
Laura on nauttinut uudesta roolistaan Johnin sihteerinä. Hän
oppi pian käyttämään Johnin kirjoituskonetta ja on nyt jo oikein
tarkka ja nopea kirjoittaja. John on antanut hänen kirjoittaa
koneella myös jatkoa Hiiri Hyyryläisen tarinoihin, ja Laura on
kohta saanut valmiiksi käsikirjoituksen toiseen kirjaansa.
Kirjanpitotöitä Laura on tehnyt iltaisin tyttöjen mentyä
nukkumaan ja asunnon hiljennyttyä. Numeroiden kanssa saa olla
todella tarkkana, ettei tule virheitä. John on jo useaan otteeseen
kiitellyt Lauran huolellisuutta, eikä Laura halua tuottaa miehelle
pettymystä. Erityistä päänvaivaa tuottavat valuuttamuunnokset
dollareista puntiin ja päinvastoin; ne Laura käy läpi aina
vähintään kolmeen kertaan, että luvut varmasti täsmäävät.
Edellisenä viikonloppuna John kertoi, että yrityksen
tulevaisuudennäkymät ovat kerrassaan mainiot ja että
vuodenvaihteen jälkeen Laura saisi palkankorotuksen! Laura on
ansiotyöstään suorastaan hämmentynyt – koskaan aikaisemmin
hänellä ei ole ollut omia säännöllisiä tuloja. Toisinaan John
ja Laura vetäytyvät iltapäiväksi Johnin talolle voidakseen käydä kaikessa rauhassa talousasioita ja Johnin papereita läpi. Liike-elämän sanastossa
riittää paljon opeteltavaa, mutta Laura huomaa pian, että asiat
muodostavat loogisia kokonaisuuksia ja toimivat kuin palapeli.
”Vaikeaa, mutta kiinnostavaa!” Laura huokaisee saaden Johnin
purskahtamaan nauruun. ”Olet nopea oppimaan, tätä menoa olet pian suuren kansainvälisen yrityksen johtotehtävissä!”
Johnin isän oleskelu poikansa luona on venynyt jo useamman viikon
mittaiseksi. Amerikkaan paluuta siirsi ensin Edwardia vaivannut kuume
ja yskä, ja tervehtymisen jälkeen Edward päätti käydä
vierailulla Williamin luona Brysselissä ennen kotiinpaluutaan.
Marraskuun lopun myrskysäät ovat viivästyttäneet merimatkaa
entisestään. Edward ja Laura ovat tavanneet pariin otteeseen, kun
Laura on käynyt Johnin luona juttelemassa työasioista. Mielessään
Edward on pohdiskellut, että Laurasta tulisi hänelle kerrassaan oivallinen miniä,
mutta herrasmiehenä ei halua sekaantua poikansa sydämen asioihin.
Edwardia ja Johnia ilahduttaakseen Laura kutsui nämä kotiinsa
viettämään amerikkalaisten suurta juhlaa, kiitospäivää, ja Anna
sai tehtäväkseen loihtia pöytään herkullisimpia leivonnaisiaan. Miehet toivat mukanaan muhkean kalkkunan. Tytöt auttoivat innolla niin leipomisessa kuin herkkujen
maistelussakin, ja Anna sai välillä hätistää heidät ulos
leikkimään, jotta aikuiset saivat jutella rauhassa. Puheensorinaa,
naurun helinää, ujoja katseita, hymyileviä silmiä, laulua ja
pianon herkkiä säveliä. Tällä kertaa pianon ääreen istahti
Edward, joka soitteli ulkomuistista omien lapsuusvuosiensa
suosikkisävelmiä.
- Saamme olla paljosta kiitollisia, huokaisi John ja katsahti hymyillen vieressään istuvaa Lauraa, joka silitteli sylissään kehräävää Poppy-kissaa. Laura vastasi hymyyn, ja John laski kätensä kevyesti Lauran hartioille.
- Laura...
- Älä sano mitään, tässä on hyvä olla näin, Laura kuiskasi posket hehkuen.
Edward, sinä ajattelet juuri kuten minäkin!
VastaaPoistaEdward, sinä ajattelet juuri kuten minäkin!
VastaaPoista