torstai 28. marraskuuta 2013

Kiitospäivän aikaan

Talvi on saapunut Lundia Lanelle. Aamuisin maa on kuurassa ja talojen piipuista tupruaa savua, kun taloudenhoitajat huolehtivat leivinuunien, kaakeliuunien ja hellojen lämmityksestä heti aamuvarhaisesta alkaen. Lauran tyttäret odottavat innoissaan, että pääsisivät taas luistelemaan. Kaupunki näyttää satumaisen kauniilta, kuin sokerilla huurretulta ja värikkäillä karamelleilla koristellulta. Ilmassa alkaa olla jo joulunodotuksen jännitystä. Iltaisin Laura ja Anna kuiskailevat ja supattelevat käsitöidensä äärellä, ja pieniä ja isompiakin paketteja piilotetaan kaappien ylähyllyille tyttöjen tavoittamattomiin.




Laura on nauttinut uudesta roolistaan Johnin sihteerinä. Hän oppi pian käyttämään Johnin kirjoituskonetta ja on nyt jo oikein tarkka ja nopea kirjoittaja. John on antanut hänen kirjoittaa koneella myös jatkoa Hiiri Hyyryläisen tarinoihin, ja Laura on kohta saanut valmiiksi käsikirjoituksen toiseen kirjaansa. Kirjanpitotöitä Laura on tehnyt iltaisin tyttöjen mentyä nukkumaan ja asunnon hiljennyttyä. Numeroiden kanssa saa olla todella tarkkana, ettei tule virheitä. John on jo useaan otteeseen kiitellyt Lauran huolellisuutta, eikä Laura halua tuottaa miehelle pettymystä. Erityistä päänvaivaa tuottavat valuuttamuunnokset dollareista puntiin ja päinvastoin; ne Laura käy läpi aina vähintään kolmeen kertaan, että luvut varmasti täsmäävät. Edellisenä viikonloppuna John kertoi, että yrityksen tulevaisuudennäkymät ovat kerrassaan mainiot ja että vuodenvaihteen jälkeen Laura saisi palkankorotuksen! Laura on ansiotyöstään suorastaan hämmentynyt – koskaan aikaisemmin hänellä ei ole ollut omia säännöllisiä tuloja. Toisinaan John ja Laura vetäytyvät iltapäiväksi Johnin talolle voidakseen käydä kaikessa rauhassa talousasioita ja Johnin papereita läpi. Liike-elämän sanastossa riittää paljon opeteltavaa, mutta Laura huomaa pian, että asiat muodostavat loogisia kokonaisuuksia ja toimivat kuin palapeli. ”Vaikeaa, mutta kiinnostavaa!” Laura huokaisee saaden Johnin purskahtamaan nauruun. ”Olet nopea oppimaan, tätä menoa olet pian suuren kansainvälisen yrityksen johtotehtävissä!”



Johnin isän oleskelu poikansa luona on venynyt jo useamman viikon mittaiseksi. Amerikkaan paluuta siirsi ensin Edwardia vaivannut kuume ja yskä, ja tervehtymisen jälkeen Edward päätti käydä vierailulla Williamin luona Brysselissä ennen kotiinpaluutaan. Marraskuun lopun myrskysäät ovat viivästyttäneet merimatkaa entisestään. Edward ja Laura ovat tavanneet pariin otteeseen, kun Laura on käynyt Johnin luona juttelemassa työasioista. Mielessään Edward on pohdiskellut, että Laurasta tulisi hänelle kerrassaan oivallinen miniä, mutta herrasmiehenä ei halua sekaantua poikansa sydämen asioihin.



Edwardia ja Johnia ilahduttaakseen Laura kutsui nämä kotiinsa viettämään amerikkalaisten suurta juhlaa, kiitospäivää, ja Anna sai tehtäväkseen loihtia pöytään herkullisimpia leivonnaisiaan. Miehet toivat mukanaan muhkean kalkkunan. Tytöt auttoivat innolla niin leipomisessa kuin herkkujen maistelussakin, ja Anna sai välillä hätistää heidät ulos leikkimään, jotta aikuiset saivat jutella rauhassa. Puheensorinaa, naurun helinää, ujoja katseita, hymyileviä silmiä, laulua ja pianon herkkiä säveliä. Tällä kertaa pianon ääreen istahti Edward, joka soitteli ulkomuistista omien lapsuusvuosiensa suosikkisävelmiä.

- Saamme olla paljosta kiitollisia, huokaisi John ja katsahti hymyillen vieressään istuvaa Lauraa, joka silitteli sylissään kehräävää Poppy-kissaa. Laura vastasi hymyyn, ja John laski kätensä kevyesti Lauran hartioille. 

- Laura...
- Älä sano mitään, tässä on hyvä olla näin, Laura kuiskasi posket hehkuen.







2 kommenttia: