Joulun aika on täynnä taikaa

John on saapunut kaupunkiin aikomuksenaan tunnustaa Lauralle tunteensa, mutta Laura tyttärineen onkin matkustanut Holborn Houseen sukulaisvierailulle. Vain Anna on paikalla, ja Johnin pettyneestä ilmeestä hän aavistaa heti, millaista asiaa miesparalla hänen emännälleen olisi ollut. Anna, joka pitää kovasti rennosta, hymyilevästä ja toisinaan mietteliäästäkin Johnista, on jo pitkään vaistonnut, että Johnin ja Lauran välille on kenties kehittymässä jotain muutakin kuin pelkkää naapuriystävyyttä, ja hän päättää hetken mielijohteesta ryhtyä Amoriksi ja lähettää Johnin Holborn Houseen mukanaan korillinen tuoreita joululeipomuksia Lauran langolle Jamesille ja hänen puolisolleen Doralle. Kiireesti hän pakkaa koriin vielä lämpimiä villavaatteita Margaretin ja Christinan serkuille.

Illansuussa John saapuu hevoskyydillä Holborn Houseen ja kartanonherra James Holborn ottaa hänet lämpimästi vastaan. Laura ja tytöt eivät ole vielä palanneet kävelyretkeltään kylästä, joten James kaataa Johnille lämmikkeeksi viskiä ja johdattaa hänet kartanon kirjastoon tutkimaan Holbornin suvun historiasta kertovia valokuvia ja vanhoja päiväkirjoja. Miehet juttelevat pitkään tilan asioista ja Lauran edesmenneestä miehetä, Paul Holbornista, jolla oli ollut monenlaisia suunnnitelmia Holborn Housen tulevaisuuden varalle. James on vähän kerrassaan ruvennut toteuttamaan veljensä uudistushaaveita, mutta työ on aikaavievää ja moni Holborn Housessakin vastustaa Jamesin ennakkoluulotonta toimintaa. James ja John löytävät nopeasti yhteisen sävelen; he huomaavat saavansa toinen toisiltaan runsaasti hyödyllisiä vinkkejä. John esittelee Jamesille perusteellisesti taloremonttiaan sekä panimo- ja pubisuunnitelmiaan, ja James nyökyttelee hyväksyvästi. 

Aurinko on jo laskenut, retkeläiset tulleet takaisin kartanoon ja James vetäytynyt vaihtamaan vaatteita ennen illallista. Laura tunsi kävelyretken jälkeen olonsa väsyneeksi ja päätti ottaa pienet iltapäivätorkut hänelle osoitetussa huoneessa kartanon yläkerrassa. Margaret ja Christina juoksentelevat ympäriinsä ja John komentaa heitä olemaan hiljempaa, jotta väsynyt Laura saa levätä rauhassa. Lopulta vilkkaat tytöt kipaisevat ulos hämärtyvään iltaan leikkimään.

Laura on vihdoin herännyt ja istuu makuuhuoneessaan peilin edessä harjaamassa unen pörröttämiä hiuksiaan. Hän ei lainkaan huomaa, että ovi on vähän raollaan, vaan keskittyy hyräillen ja lauleskellen punaisen kiharapilvensä selvittelyyn. John raottaa hiljaa ovea ja katselee Lauraa, joka näyttää ilta-auringossa suorastaan lumoavalta. Talviauringon valo saa Lauran hiukset hehkumaan kultaisina, ja kohotettujen käsivarsien varjo kätkee Lauran kasvot salaperäisyyden verhon taakse.

”Laura!” John huudahtaa ja astuu muutamalla askelella oviaukosta Lauran tuolin viereen. Ennen kuin John itsekään oikein tajuaa mitä on tapahtumassa, hän huomaa olevansa polvillaan tuolin vieressä ja pitelevänsä Lauraa kädestä. ”Laura, tulethan vaimokseni?” Hämmästynyt Laura ei saa sanaa suustaan, mutta hänen katseensa ei jätä Johnia epätietoisuuden valtaan. Ilta hämärtyy, alakerrasta kuuluu askelia ja päivällistarjoilun valmistelujen ääniä, mutta nämä kaksi näkevät ja kuulevat vain toisensa.