Yhdessäoloa

Annan ja Alanin kihlausta juhlistaakseen John ja Laura päättivät järjestää heille yllätysjuhlat melkein valmiissa pubissa. Juhlaparin tietämättä he olivat kutsuneet paikalle kaupunkilaistuttavia, mm. Julian ja Bethin, jotka olivat sopivasti ennen joulua palanneet Pariisista haistelemasta vaatesalonkien uusimpia trendejä. 

Myös Lauran isä oli saapunut paikalle ja tuonut tuliaisina rasiallisen laadukkaita sikareita, joita miehet kokoontuivat polttelemaan. Naisväki seurusteli sillä välin viinilasien äärellä ihastellen pubin sisustusta ja hymyillen Annan ja Alanin onnelle.

”John, joko olet valinnut pubille nimen?” kysäisi Alan. ”Enpä ole. Minulla on pyörinyt montakin vaihtoehtoa mielessä, mutta mikään niistä ei vaikuta ihan täydelliseltä. Ehkä voisitte auttaa minua nimen valitsemisessa?”

Niin, siinäpä teille tehtävä! Auttakaa Johnia keksimään nimi pubille! Toivomuksena on, että nimi sopisi vanhalle englantilaiselle pubille, se voisi ehkä liittyä jollain tavalla hevosiin (onhan kyseessä vanhaan hevostalliin tehty pubi) ja nimestä olisi helppoa (tai ainakin mahdollista) tehdä myös kyltti pubin oveen… eihän noita vaatimuksia kovin paljon ollutkaan J

Rakkautta vain!

Villa Victorian vuosi on ollut täynnä touhua ja toimintaa. Talo valmistui kesän kynnyksellä ja loppujen lopuksi John ja Laura päätyivät hylkäämään kaikki suunnitelmat suurista häistä ja viettivät pienet ja tunnelmalliset hääjuhlat aivan perhepiirissä. Sukulaiset pudistelivat päätään saatuaan jälkikäteen tiedon vihkimisestä."Miksiköhän heillä oli noin kova kiire? Ei kai Laura vaan ole pieniin päin...?" Häämatkaa nuoripari ei tehnyt, vaikka Laura olisikin kovasti toivonut pääsevänsä Johnin kanssa Pariisiin, Roomaan tai johonkin muuhun romanttiseen kaupunkiin. John totesi nauraen: "Rakkaani....meillä on koko loppuelämä aikaa haaveilla ja matkustaa! Nyt haluan vain viettää ihanaa arkielämää rakkaan vaimoni kanssa!"

Loppuvuodesta John uppoutui pubin rakennustöiden viimeistelyyn ja pubissa vietettiinkin harjannostajaisia sopivasti ennen joulua. (Kuvia pubista, kunhan saan aikaiseksi siirtää niitä kännykän kamerasta tietokoneelle... Rakensin pubia Hiiden opiston nukkekotikurssilla koko syksyn 2014!)

Lauran uskollinen taloudenhoitajatar Anna oli syksyn mittaan joutunut viettämään pitkiä aikoja sairaan äitinsä luona. Anna oli palannut Villa Victoriaan juuri sopivasti ennnen joulua, ja häntä ilahduttaakseen Laura oli kutsunut Annan rakastetun, puutarhuri Alanin, heille viettämään joulua.

Laura ei voinut pidätellä hymyään nähdessään Annan ilmeeen kun Alan ilmestyi hänen eteensä kukkaruukku sylissään! Anna hämmentyi aivan täysin ja istahti tuolille syvään hengähtäen. Hän oli tuskin ehtinyt toipua yllätyksestä kun Alan ojensi kukkaruukun hänen syliinsä ja kysäisi kuin ohimennen: "Kai sinä nyt kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen tulet vaimokseni?" Anna, joka on tavallisesti aina niin järkevä ja harkiseva, kaivoi esiliinansa taskusta nenäliinan ja pyyhkäisi pari onnen kyyneltä poskeltaan. " Voi Alan... mitä sinä nyt... enhän minä... tottakai tulen vaimoksesi!"

Alanilla oli myös valmiina häälahja Lauralle ja Johnille: huvimaja, johon hän haluaisi seuraavana keväänä istuttaa kauneimmat tunteansa kasvit!

Laura oli Annan onnesta riemuissaan ja vetäytyi jo aikaisin Johnin kanssa Villa Victorian makuuhuoneen lämpöön. "Voi, toivon niin että Anna ja Alan tulevat onnellisiksi yhdessä!" "Ihan varmasti tulevat", totesi John syleillen ja suudellen vaimoaan. "Nyt annamme heidän keskittyä toisiinsa ja vietämme kahdestaan rauhallisen illan. Olen varannut kauniille vaimolleni valmiiksi aamiaistarjottimen huomisaamuksi: croissant, kuohuviiniä ja saksalainen sanomalehti - sinähän voisit ruveta opiskelemaan saksaa; eikös äidilläsi ollut sukua Baijerissa?"

Puolen vuoden hiljaisuus

Totta se on, en ole päivittänyt kuulumisia Lauran, tyttöjen, Johnin ja Villa Victorian elämästä puoleen vuoteen! Aloitin maaliskuun puolivälissä uudessa työpaikassa: pitkähkö työmatka (josta olen kyllä nauttinut kirjoja lukien, neuloen ja välillä päiväunia katsellen), uusiin työkuvioihin ja työkavereihin tutustuminen sekä nelilapsisen perheen kiireinen arki ovat pitäneet aika tarkkaan huolen siitä, että nukkekotielämä on harmillista kyllä jäänyt taustalle.

Hiiden opiston nukkekotikurssilla kävin kuitenkin koko kevään, ja uusi kausi käynnistyy jo viikon päästä. Ihanaa! Pääkoppani pursuilee ideoita Lauran ja Johnin tulevaisuuden suhteen. Koska häät pidetään? Kestääkö rakkaus vai tuleeko sihen ryppyjä ennen kuin romantiikan huuma ehtii edes haihtua? Miten tytöt sopeutuvat elämään nuoren isäpuolen kanssa? Minkä nimen John päättää antaa pubilleen? Rauhoittuuko Johnin levoton mieli maaseudun rauhassa, vai alkaako veri vetää uudestaan maailman houkutusten pariin? Saavatko taloudenhoitajatar Anna ja puutarhuri Alan toisensa? Nuori perhe haaveilee lastenhoitajan palkkaamisesta, jotta arki helpottuisi, mutta miten käy perhesovun kun taloon ilmestyy uusia ihmisiä? Toteutuuko Lauran haave kyläkoulun perustamisesta?

Näitä ja muita kuvioita tiedossa syksyn mittaan. Pysy kuulolla! :)

Lontoossa

Varhain aamulla Laura, John, tytöt ja Anna lähtivät hevoskyydillä unisesta pikkukaupungista kohti Lontoon vilinää. Matka ei ollut pitkä, vain parisen tuntia, mutta malttamaton Christina ehti pitkästyä moneen kertaan. "Milloin ollaan perillä? Onko vielä pitkä matka? En jaksa enää istua paikallani!" kuului vähän väliä. Laura yritti viihdyttää kuopustaan ihastelemalla maisemia ja kertomalla tarinoita. Margaret lueskeli kirjaansa ja unohtui välillä haaveissaan kuuntelemaan hevosen kavioiden kopsetta. Mitä lähemmäksi Lontoota he saapuivat, sitä enemmän matkalaisia näkyi tien päällä: suurin osa hevoskyydillä, mutta aina silloin tällöin heidät ohitti jokunen autokin. "Haluaisitko Laura meille tuollaisen menopelin?" John kysäisi ja sai Lauran purskahtamaan nauruun. "No enpä tiedä, mahtavatko olla kovin turvallisia?"

Aamupäivällä matkalaiset saapuivat perille ja kävivät ensimmäiseksi tervehtimässä Lauran vanhempia, Richard ja Josephine Burnsiä, näiden viihtyisässä asunnossa Thames-joen rannalla. Isovanhemmat olivat ihastuksissaan tavatessaan lapsenlapsensa pitkästä aikaa, ja tytöt kertoilivat koulu- ja ystäväjuttujaan taukoamatta, kunnes Josephine-mummo hymyillen pyysi heidät juomaan teetä ja syömään pikkuleipiä. 

Vierailun jälkeen Laura, Anna ja tytöt majoittuivat Johnin heille varaamiin hotellihuoneisiin Pancrasin aseman lähelle, John puolestaan lähti tervehtimään lontoolaista liikekumppaniaan ja lupasi liittyä naisten seuraan myöhemmin iltapäivällä. Tytöt katselivat silmät loistaen hotellin upeita yksityiskohtia: leveää portaikkoa, ruokasalin upeana kimaltelevaa kattolamppua, viinilasien rivistöä ruokasalin tarjoilupöydällä. "Minä pidän kuitenkin eniten tuosta enkelistä, se on ihan äidin näköinen!" hihkaisi Christina.

Hotellihuoneessa oli romanttiset pitsiverhot ja pöydillä vaaleanpunaisia tulppaaneja ja kuivakukkia. Tytöt syöksähtivät samantien pomppimaan sängyllä ja silittelivät samalla sängynpäädyn kauniita koristekaiverruksia. "Tämä paikka on kuin linna ja me olemme oikeita prinsessoja!" Margaret huokaisi. "Niin te olettekin prinsessoja, minun omia prinsessojani", Laura sanoi hymyillen. 

"Mutta nyt prinsessat - lähdemme käymään torilla ja leipomossa. Haluan viedä Sofialle ja Rolfille tuliaisia. Pukekaapa päällystakkinne niin lähdetään ihmettelemaan suurkaupungin vilinää! Haluaisin viedä myös Julialle kukkakimpun - hänen vaatekaupassaan vietetään avajaisia", Laura hoputti tyttöjä. 

Kiukkua ja kukkia

Leuto talvi alkaa kääntyä kohti kevättä, ja Villa Victoria valmistautuu vastaanottamaan uudet asukkaansa. John on uppoutunut pubisuunnitelmiinsa ja saanut työt hyvälle alulle: 

vanha tallirakennus on purettu ja hyväkuntoiset osat säästetty rakennusmateriaaleiksi...

... talon ullakolta, vanhoilta kyläläisiltä ja antiikkiliikkeistä on löytynyt paljon koristeita pubiin...

... ja John on hakenut näytekappaleita sopivista tapeteista (Lipton-teepakettien (pyramidin muotoiset pussit) sisäpuolista):

"Olen tehnyt tilauksen pubin kattomateriaaleista", John ilmoitti Lauralle saapuessaan hengästyneenä ja kuumissaan Lundia Lanen jo lähes tyhjälle asunnolle. Talven aikana John oli saanut siirrettyä suurimman osan Lauran ja tyttöjen tavaroista Villa Victoriaan odottamaan perheen muuttoa - Lundia Lanella olivat enää sängyt, tyttöjen rakkaimmat lelut, muutama arkivaate, peseytymisvälineet ja tärkeimmät keittiötarvikkeet. "Ihanko totta?! Etkö nyt hätiköi vähän, eiväthän seinätkään ole vielä pystyssä! Meillä on tässä kaikenlaista tekemistä ennen kuin pääsemme muuttamaan, ja sinä haluat keskittyä vain pubiisi!" "Tulee se olemaan sinunkin pubisi", John ärähti, ja sai Lauran rypistämään otsaansa. Laura pudotti keskeneräisen käsityönsä sängyn päälle ja käveli pää uhmakkaasti pystyssä ulos huoneesta. Ovella hän kääntyi tiuskaisemaan Johnille: "Meidän pitäisi päättää hääpäiväkin. Kutsut pitää lähettää hyvissä ajoin ja miettiä, missä kauempaa tulevat vieraat majoittuvat. Hääpuku pitää teettää, keskustella papin kanssa... kaikenlaista... en nyt ehdi uhrata yhtään ajatusta pubille."

Laura paiskasi oven kiinni ja kiiruhti kengät kopisten rappusiin ja ulos talosta. Kyyneleet kirvelivät silmiä hänen kävellessään ripein askelin kohti postitoimistoa. Matkalla häntä vastaan tulivat Margaret ja Christina, jotka olivat palaamassa koulusta kotiin. Tytöt vähän ihmettelivät, kun äiti vain tervehti heitä lyhyesti eikä jäänyt juttelemaan. "Mikähän häntä oikein vaivasi?" Margaret huokaisi. "Ei se varmaan mitään ihmeellistä. Mennään kysymään Johnilta, saisimmeko viedä Luckyn puistoon ulkoilemaan!" ehdotti Christina, ja pian tytöt jo unohtivat äitinsä oudon käytöksen. John antoi mielellään Luckyn tyttöjen hoitoon iltapäiväksi ja sanoi lähtevänsä käymään asioilla. 

Tunnin kuluttua ovi kolahti ja Laura saapui kotiin rauhoittuneena. "Tytöt, tässä teille kirje isoäidiltä Lontoosta! Ah, toinenkin kirje - se on Julialta minulle. Olen kysellyt häneltä, että voisinko teettää hääpuvun hänen liikkeessään, ja Julia haluaisi jutella kanssani huomenna. Lähdemme siis huomenna käymään Lontoossa. Tapaamme samalla Sofian, Rolfin ja pikku Sarahinkin." Lauran jutellessa John oli ilmestynyt huoneeseen kädessään kaunis kukkakimppu. "Laura, anna anteeksi itsekäs käytökseni. En ole lainakaan tajunnut, miten paljon muutto- ja hääjärjestelyt vievät aikaasi." Laura kietoi kätensä Johnin kaulaan ja painoi päänsä hänen olkapäälleen. Herkkä hetki ei kuitenkaan saanut jatkua pitkään, vaan iloisesti hihkuvat tytöt ja riemuissaan haukkuva pikku Lucky halusivat myös tulla halaamaan Johnia ja Lauraa. "No niin, no niin, nyt rauhoitutaan. Ihania kukkia! Samoja kuin kihlajaiskimpussani." Laura hautaa hetkeksi kasvonsa kimppuun ja nuuhkii kukkien suloista tuoksua. "Kerrohan minulle tarkemmin siitä pubin katosta. Millainen siitä tulee?"

 Kattomateriaalia After Eight -suklaapakettien sisusmuoveista - montakohan pakkausta 

joudun syömään? :-)

Kiirettä, kiirettä!

Villa Victorian remontti on edennyt jo lähes loppusuoralle. Johnin palkkaamien rakennusmiesten lisäksi paikalla on ollut myös Holborne Housen väkeä auttamassa, ja työt ovat edenneet rivakasti. Laura ja tytöt ovat viettäneet paljon aikaa talolla - tytöt saivat itse valita tapetit tulevaan huoneeseensa ja auttaa seinien maalaamisessa. Huoneesta tuli tietenkin vaaleanpunainen, onhan se molempien tyttöjen lempiväri!

Keittiökin valmistui vihdoin viimein ja Laura ja Anna pääsivät huokaisemaan helpotuksesta. Osa huoneen seinistä on tapetoitu naisten valitsemalla sinikukkaisella tapetilla. Hellan taakse ja sivulle muurari ehdotti kaakelilaattoja, ja Johnin William-veli saikin toimitettua Euroopasta erän laadukkaita vihreitä ja valkoisia laattoja Villa Victorian tarpeisiin. Johnin ehdottamat puolipaneelitkin saivat Annan hyväksynnän - ja tuovat mukavasti valoa hieman hämärään keittiöön. Annalle on hankittu uusi sänky keittiön nurkkaan. Tästä Margaret ja Christina olivat hieman nyreissään, koska he olivat Lundia Lanella tottuneet siihen, että rakas Anna nukkui heidän kanssaan samassa huoneessa. Mielipahaa lievitti kuitenkin Johnin lupaus siitä, että kunhan kaikki olisi valmista ja paikallaan, pienen Lucky-koiran ja tyttöjen Poppy-kissan pedit saisivat paikan lastenhuoneesta.

Anna hyräilee iloisena valmistautuessaan pyykkipuuhiin kauniissa keittiössä. Hän on seuraillut tyytyväisenä emäntänsä hyväntuulista puuhailua sisustusasioiden parissa. "Kunhan kevät etenee, pääsemme suunnittelemaan puutarhaa - ja silloin saattaa olla että tarvitsemme Alanin apua", Laura oli vihjaissut Annalle ja saanut tämän punastumaan hämmennyksestä. 

Hyvää joulua!

Kulunut viikko on ollut Lauran, Margaretin ja Christinan elämässä melkoista hullunmyllyä. John olisi halunnut järjestää kunnon juhlat hänen ja Lauran kihlajaisten kunniaksi, mutta Laura vastusteli – missä he sitäpaitsi olisivat juhlineet? Holborne Housessako Lauran miesvainajan sukulaisten nurkissa? Lundia Lanen asunnon ahtaissa tiloissa? Lauran vanhempien luona Lontoossa? Vaiko keskeneräisessä Villa Victoriassa? John sai kuitenkin Lauran lupaamaan, että he järjestäisivät joskus keväämmällä hääjuhlat, joihin kutsuttaisiin kaikki sukulaiset ja ystävät.

Laura on viettänyt paljon aikaa Villa Victoriassa, talossa, jonka emäntä hänestä pian tulisi. Hän on katsellut tyytyväisenä Johnin ja tämän palkkaamien työmiesten työn jälkeä: yläkerran huoneiden lattiat ovat jo valmiit ja seinien tapetoinnit ja maalaukset vaativat enää pientä viimeistelyä. Talon keskimmäisen kerroksen ruokasali ja kirjasto ovat saaneet kauniit kokolattiamatot ja upeat, koristeelliset tapetit. Alakerta sen sijaan on vielä pahasti keskeneräinen. Tyttöjen tulevasta huoneesta puuttuvat niin tapetit kuin lattialaudatkin, ja keittiötä ja portaikkoa erottamaan pitäisi rakentaa väliseinä. Keittiön seiniin John on ajatellut seinäpaneeleita, mutta Lauraa asia hieman mietityttää. ”Kysytään Annan mielipidettä, hänhän siellä eniten tulee viettämään aikaa.” Uskollinen Anna on tosiaan luvannut muuttaa Lauran ja tyttöjen mukana Villa Victoriaan, ja tästä Laura on todella onnellinen, koska Anna olisi voinut halutessaan palata myös Holborne Houseen rakkaan puutarhuri-Alaninsa luokse, mutta päätti pysyä emäntänsä Lauran perheen luona.

John on kutsunut Lauran, tytöt ja Annan viettämään joulua Villa Victoriaan hänen ja Edwardin kanssa. Vaikka talo on vielä keskeneräinen ja jouluvalmistelutkin jäivät kiireessä vähän puolitiehen, on tunnelma talossa lämmin ja rakkaudentäyteinen. Tytöt ovat koristelleet Holborne Housesta tuodun kuusen kauniiksi ja hypistelevät jännityksen vallassa kuusen alla olevia kauniita paketteja, Edward viihdyttää tyttösiä kertomalla tarinoita Amerikan ihmemaasta, Poppy-kissa ja Lucky-koira tutkivat lahjapaketteja ja odottavat herkkupaloja helläsydämiseltä Margaretilta.

Anna kattaa pöydän täyteen ihania herkkuja, ja Laura hymyilee onnellisena Johnin vierellä. ”Tämä on ollut uskomaton vuosi, mitähän kaikkea hyvää tuleva vuosi meille tuokaan?” hän kysyy Johnilta ja saa vastaukseksi lujan rutistuksen ja kiihkeän suudelman.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille 

Pieni talo unelmissa -blogin lukijoille!

Tunnelmaan sopivaa englantilaista joulumusiikkia ja kauniita jouluisia kuvia:
God Rest Ye Merry Gentlemen