Lundia Lanen asunnossa Laura ja Anna sekä tytöt valmistautuvat kovaa vauhtia kevääseen. Anna on ostanut torilta kukkien siemeniä ja sipuleita ja käynyt hakemassa Holborn Housen puutarhurilta muutaman soman pienen kukkaruukun. Tytöt ovat auttaneet Annaa istuuspuuhissa ja Laura on muistellut kaihoten kaunista ruusutarhaansa. Lauran ajatukset kääntyvät kuin huomaamatta seinänaapuriin, josta ei ole kuulunut mitään pitkään, pitkään aikaan. Kummallista! Mitä John oikein puuhailee? Lauraa ärsyttää tällainen haikailu ja haaveilu - päättäväisesti hän karistaa Johnin pois mielestään ja alkaa miettiä uusia kiemuroita Hiiri Hyyryläisen tarinoihin. Hän ei ole edes Annalle kertonut, että on koko kevättalven kirjoittanut tarinoitaan puhtaaksi ja käynyt muutama päivä sitten postittamassa käsikirjoitusnipun kustantajan luettavaksi.
Mitä John siis on puuhaillut kevään mittaan? Viimeksi tapasimme hänet tutustumassa Adamsin pariskunnan kauppaamaan taloon, ja edellisellä viikolla kauppakirjat kirjoitettiin. John on nyt virallisesti talon omistaja; hän maksoi koko kauppasumman käteisellä ja sai vielä tingittyä hintaakin aika reilusti. Kaupan päälle herra Adams tarjosi Johnille kierroksen kylän pubissa ja lupasi antaa pikku Lucky-koiran Johnin omaksi sitten, kun John olisi muuttanut taloon. Morsiamelleen Julialle John ei ole talokaupasta puhunut mitään. Julian äiti, Tamara Gibson, oli kirjoittanut Johnille, että hän, Sofia ja Julia matkustaisivat Pariisiin. John päättää yllättää Julian ja lähteä Gibsonin naisten perässä manner-Eurooppaan. Jos kävisi Pariisin lisäksi muuallakin - amerikkalaistaustastaan huolimatta John kokee Euroopan enemmän omaksi maanosakseen. Reissumies-Johnin matkalaukku on pian pakattu, ja eipä aikaakaan kun höyryjuna vie hänet satamaan ja sieltä laivamatka Kanaalin yli taittuu hetkessä.
Perille päästyään John asettuu pieneen kodikkaaseen hotelliin Opéra de Paris'n lähettyville. "Huomenna otan selville, missä rouva Gibson tyttärineen täällä asuu", John ajattelee. Seuraavana aamuna hän päättää lähteä katsomaan Eiffel-tornia, ja - ei voi olla totta! Siellähän Julia käveleekin häntä vastaan - ilman sisartaan, joka on joutunut jäämään vuoteeseen lepäilemään kovien supistusten takia. "Julia!" John huudahtaa, ja Julia juoksee hänen luokseen.
 |
| Romantiikkaa vai dramatiikkaa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti